• Suomeksi
  • På svenska

Historia

Apteekki perustettiin 13.10.1885


Apteekkarit:
• 1885 - 1906 Karl Fredrik Mandelin
• 1907 - 1927 Edvard Keto
• 1927 - 1931 Julius Holmström
• 1931 - 1933 Georg Örnhjelm
• 1933 - 1943 Uno Holming
• 1944 - 1973 Runar Jansson
• 1973 - 1988 Margit Urkola
• 1988 - 2000 Björn Lindroos
• 2000 - 2012 Bengt Austin
• 2012 - Tiina Heikkilä

Vaasan keskusapteekki 1885 - 2005


Artikkeli on lyhennelmä Seija Hakolan toimittamasta Apteekin aika -kirjasta, joka julkaistaan apteekin vuosipäivänä 13. lokakuuta 2005.

Apteekin perustamista edelsi 40-vuotinen taistelu monopolia vastaan, sillä toisen apteekin saamisesta Vaasaan kehkeytyi kova kamppailu. Ensimmäisen apteekin kolmas apteekkari Johan Lindebäck sai hoitaa apteekkiaan kaikessa rauhassa aina 1840-luvulle. Silloin alkoi ilmestyä virkaveljiä, jotka halusivat perustaa kaupunkiin toisen apteekin. Lindebäck piti kuitenkin kortit käsissään ja toisen apteekin toimilupaa Vaasaan saatiin odotella.
Vaasan palon jälkeen alkoi keskustelu kaupungin siirtämisestä Klemetsönniemeen ja apteekkari Herman Lindebäck velvoitettiin siirtämään apteekkinsa uuteen Nikolainkaupunkiin. Senaatti myönsi viimein tammikuussa 1884 proviisori ja farmasian maisteri Karl Fredrik Mandelinille oikeuden perustaa kaupunkiin toisen apteekin.
Mandelinin apteekki avattiin 13. lokakuuta 1885 Kauppapuistikko 9:ssä. Tuolloin Nikolainkaupungissa ei ollut vielä sähköjä. Kaduilla paloivat öljylamput ja kodeissa paljolti kynttilät. Lääkkeitä sekoitettiin ja myytiin apteekissakin öljylampun valossa.
Vanhin apteekissa säilynyt asiakirja on 16. tammikuuta 1898 päivätty jäljennös kirjeestä lääkintöhallitukselle, jossa apteekkari Mandelin ilmoittaa, että reseptien määrä vuonna 1897 oli 15051. Toisen apteekin tarve näkyi heti reseptiluvussa. Nikolainkaupungin asukasluku oli tuolloin noin 13000 henkeä, ja apteekin asiakasmäärä moninkertaistui maaseudulta tulleiden lääkkeiden tarvitsijoiden myötä.

Apteekkarit kokoontuivat ideoimaan


Pohjanmaan apteekkarit ovat kokoontuneet pohtimaan alan kysymyksiä jo 1900-luvun alussa. Todisteena tästä on helmikuulta 1904 säilynyt pöytäkirja, jonka mukaan 12 apteekkaria keskusteli "tippojen" hinnoittelusta päättäen samalla yhteisistä tavaraostoista.
Syyskuussa 1911 toisen apteekin apteekkari, fil.tri Edvard Keto ehdotti, että suunniteltaisiin kopioita ulkomaisista käsikauppavalmisteista yhteisesti kaikille apteekeille. Idea apteekkien omista valmisteista alkoi kypsyä.
Apteekkareiden kokoukset olivat vapaamuotoisia. Osallistuminen ei ollut aina helppoa, koska apteekkeja jouduttiin pitämään auki 24 tuntia vuorokaudessa. Mutta yhteishenki oli hyvä ja kokoukset päättyivät hilpeään yhdessäoloon.

Pulaa sekä alkoholista että paloöljystä


Vapaussota ja ensimmäinen maailmansota häiritsivät lääkkeiden maahantuontia. Kirjassa Vardagen i Vasa våren 1918 kuvataan elämää kaupungissa sotakuukausina 1918. Väkiluku on vähentynyt, monesta perheestä puuttuu joku perheenjäsen. Sotilaita ja vartijoita on kaikkialla läsnä. On pulaa ruuasta ja muista tarvikkeista sekä työvoimasta liikkeissä ja tehtaissa. Ulkona ei saa liikkua öisin ja naapurit vakoilevat toisiaan.
Alkoholista on monen suureksi suruksi pulaa. Pataljoonan päällikkö Heleniuksen toivoessa konjakkia rintamalle täytyy pataljoonan adjutantti Källroosin vastata kieltävästi: Konjakkia on aivan mahdotonta saada. En saa itsekään edes ryyppyä täällä kaupungissa. Mitkään reseptit eivät auta.

Apteekkari Keto kirjoittaa Farmaseutiskt Notisbladetissa vuonna 1918, että koska on olemassa vaara, etteivät edes apteekit saa riittävästi spriitä tarpeeseensa, pitäisi käyttää kaikki keinot tämän tavaran saannin parantamiseksi. On oletettavissa, että kun sato on valmistunut, viinan salapolttoa alkaa taas esiintyä metsiemme kätköissä. Näiden salapolttimoiden tultua ilmi ovat kruunun-viranomaiset keskeyttäneet koko tislausprosessin ja kaataneet sekä valmiin tavaran että mäskin maahan.
Mutta onko meillä varaa näinä hädän aikoina sellaiseen tuhlaukseen, kysyy Keto. Meidän on ajateltava, että kyseessä on paras viljamme. Eikö kruununviranomainen voisi takavarikointien yhteydessä huolehtia, että sprii tislattaisiin huolellisesti valmiista mäskistä ja tuote lähetettäisiin johonkin lailliseen tislauslaitokseen, jossa ei olisi mikään mahdottomuus valmistaa siitä hienoa viinaa?
Myös paloöljyä säännöstellään, mutta "se joka työskentelee maan hyväksi voi saada suuremman erän", kuten R. Siltalan Turkis ja Pukimotehdas, joka oikeutettiin ostamaan 20 litraa paloöljyä valaistusta varten valmistaessaan Waasan Pataljoonan lukuun pukuja.
Kieltolaki astui voimaan vuonna 1919 ja se kumottiin vuonna 1932. Lain voimassa ollessa viinaa sai ostaa ainoastaan apteekista lääkärin kirjoittamalla reseptillä. Lääkintöhallituksen vuonna 1920 tekemän apteekkitarkastuksen mukaan toisesta apteekista oli huhtikuussa toimitettu 1459 reseptiä, joista 197 oli spriireseptejä, konjakkireseptejä 17 ja viinireseptejä 1, eli yhteensä 215 alkoholireseptiä.

Apteekki muutti Centralin taloon


Kaupunki jatkoi kehittymistään Klemetsönniemellä Nikolainkaupunki- nimisenä maaliskuuhun 1917 asti. Tuolloin Venäjällä tapahtui vallankumous, joka suisti tsaarin vallasta ja johti myös Venäjän vallan päättymiseen Suomessa. Kaupunginvaltuusto päätti ottaa historiallisen Vaasa-nimensä takaisin. Senaatti vahvisti nimenmuutoksen lokakuussa 1917 ja venäjänkieliset kadunnimet poistuivat katukuvasta.
Vaasan vanha apteekki oli muuttanut Vaasanpuistikolta vuonna 1911 Wolffin taloon Ylätorille ja vuonna 1926 apteekki oli taas muuttopuuhissa muuttaen nykyiselle paikalleen Alatorille. Kirkkoapteekki siirtyi Palosaarelta kantakaupunkiin vuonna 1920.

Lääkintöhallitus myönsi apteekkari Julius Holmströmille luvan siirtää apteekkinsa Kauppapuistikko 9:stä Pitkäkatu 41:een Fastighetsaktiebolaget Wasa Centralin taloon. Apteekki muutti uusiin tiloihin joulukuussa 1927.

Apteekkitoimintaa poikkeusoloissa


Apteekkien ympärivuorokautinen aukiolo alkoi rasittaa apteekkareita, ja Vaasan kolmen apteekin apteekkarit Eric Brander, Uno Holming ja Max Nyman lähettivät toukokuussa 1938 lääkintöhallitukselle anomuksen, jossa he anovat lupaa saada pitää kahta apteekkia suljettuina öisin kello 19-9 välisen ajan sekä sunnuntain ja pyhien vastaisina öinä kello 19-10 välisen ajan. Lääkintöhallitus myöntyi anomukseen ehdoilla, että apteekkiin ennen sulkemisaikaa jätetyt reseptit toimitetaan vielä samana päivänä ja että yleisölle ilmoitetaan asianmukaisesti yöpäivystysvuoroista sekä päivälehdissä että apteekkien ovissa.
Toinen maailmansota osoitti, että apteekkienkin oli varauduttava poikkeusolojen ratkaisuihin. Lääkintöhallitus lähetti heti talvisodan alussa ohjeita lääkäreille ja apteekeille evakkojen hoidosta. Niiden mukaan lääkäreiden tuli evakuoiduille henkilöille lääkemääräyksiä kirjoittaessaan merkitä, että lääke tulee lääkintöhallituksen laskuun. Apteekit antoivat evakuoiduille lääkkeet ilmaiseksi ja perivät niiden hinnat lääkintöhallitukselta. Vaasan apteekit varautuivat myös perustamaan väliaikaisia lääkevarastoja lähimaakuntaan kaupungin väestön evakuoinnin varalta.
Apteekki oli syksystä 1939 Centralin talon rakennustyömaan vuoksi väliaikaisissa tiloissa, mutta pääsi muuttamaan vuoden 1940 lopulla uusiin tiloihin. VAASA-lehti kirjoitti 22.12.1940: "Uusia, ajanmukaisia myymälöitä avattu Central Hotellin uudistalon alakerroksessa. …Centralin talon avaraan kulmahuoneistoon muutti jo t.k. 2 päivänä Vaasan toinen apteekki, jonka omistaa apt. U.A. Holming. Uusi apteekkihuoneisto on valoisa ja tilava muistuttaen suuresti pääkaupungin suurapteekkeja. Tarkoituksenmukainen kalustus on suurelta osalta uutta. Sisustustöitä on suorittanut m.m. Pohjolan Puunjalostustehdas Oy Vaasasta."

Niukkuuden aika


Apteekkien oma lääkevalmistus oli edelleen oleellinen osa niiden lääkevalikoimaa. Vaasan toisen apteekin lääkevalmistus sai lisää puhtia 1940-luvulla, kun proviisori ja filosofian maisteri Runar Jansson sai apteekkioikeuden apteekkiin. Janssonista tuli apteekin kuudes ja toistaiseksi pitkäaikaisin apteekkari. Hänen apteekkarikautensa kesti 29 vuotta jatkuen aina tammikuulle 1973 saakka. Janssonin aikana apteekin nimeksi vakiintui Vaasan Keskusapteekki.

Heti toisen maailmansodan alettua vuonna 1939 aloitettiin jakelusäännöstely kahvin, sokerin ja bensiinin osalta - ensin tukkukaupan oma-aloitteisena toimena, sitten korttien avulla. Penisilliiniä saatiin heti sotien jälkeen Suomeen hyvin rajoitetusti ja sen jakelu oli tiukasti valvottua. Keskusapteekista tuli penisilliinin Vaasan läänin varastoapteekki yhdessä Jyväskylän toisen apteekin kanssa. Apteekki sai syksyllä 1945 lääkintöhallitukselta ilmoituksen 20 miljoonan penisilliiniyksikön toimituksesta säilytettäväksi apteekissa. Penisilliinierä oli tarkoitettu koko Vaasan lääniä varten ja sitä saatiin toimittaa yksinomaan lääninlääkärin määräyksestä.
Suomessa autonomian ajan lopulla alkanut tehdasmainen lääkeaineteollisuus kasvoi nopeasti tuonnin vaikeutuessa sotien aikana ja niiden jälkeen. Tehdasvalmisteisten lääkkeiden myynnin ohella apteekit valmistivat edelleen omiakin lääkkeitä suuresti kasvaneen tarpeen tyydyttämiseksi. Kansakunnan 1950-luvulla alkanut vaurastuminen lisäsi myös lääkkeiden kysyntää.

Muuttokaruselli edessä


Vuonna 1987 Keskusapteekki joutui muuttamaan pois Centralin talosta. Apteekkari Margit Urkola sai toukokuussa 1987 sosiaali- ja terveysministeriöltä luvan muuttaa toimintansa väliaikaisesti, mutta enintään vuoden 1989 loppuun saakka apteekille määrätyn sijaintialueen ulkopuolelle. Apteekki muutti Hartmanin taloon aivan torin pohjoislaidalle "ei kenenkään maalle", sillä uudet tilat sijaitsivat apteekkirajojen ulkopuolella.
Keskusapteekin muutto torin laidalle kesällä 1987 sai Vaasan keskustan muut apteekit varuilleen. Vasabladet kysyy artikkelissaan 13. toukokuuta 1988, tulevatko kaikki Vaasan apteekit sijaitsemaan tulevaisuudessa torin varrella. Vanha apteekkihan on jo Alatorilla ja Keskusapteekki tilapäisesti Hartmanin talossa, luvan mukaan kaksi vuotta. Nyt myös Kirkkoapteekki haluaa laajentaa rajojaan torin varrelle. Artikkelin mukaan apteekkari Hjörvard Ström ei pidä apteekin muuttoa mitenkään varmana huolimatta rajojen tarkistuksesta. Hän pitää Kirkkoapteekin sijaintia hyvänä muun muassa pysäköintipaikkojen ansiosta, mutta tosiasia on hänen mukaansa, että kauppaa käydään Vaasassa korttelin säteellä torilta.
Keskusapteekin apteekkarina vuoden 1988 alussa aloittanut Björn Lindroos haki apteekille uusia toimitiloja omalta toimialueeltaan ja löysi vihdoin tilat Hovioikeudenpuistikko 20:stä. Apteekki muutti takaisin omalle alueelleen ja avajaiset pidettiin lokakuussa 1988. Samoissa, joskin laajennetuissa tiloissa apteekki sijaitsee edelleen.

Muutosten 2000-luku


Apteekkari Bengt Austin näki apteekin sisäiset muutostarpeet ja alkoi heti Keskusapteekkiin tultuaan uudistaa sen palvelukonseptia ja työolosuhteita. Ulkoapäin tulevat muutospaineet, kuten vuosituhannen vaihteen tietokone-päivitykset, euron käyttöönotto vuoden 2002 alusta, sähköisen lääkemääräyksen eli e-reseptin tuleva käyttöönotto ja geneerisen substituution eli lääkevaihdon aloittaminen apteekeissa olivat uuden vuosituhannen alun suuria, apteekin sisäisiäkin rakenteita koetelleita uudistuksia.
Vuonna 2003 lääkelakiin sisällytetyn lääkevaihtokäytännön mukaan apteekit velvoitettiin tarjoamaan asiakkaille huokeampaa, ns. hintaputkeen kuuluvaa vaihtokelpoista lääkettä, mikäli lääkäri on määrännyt hintaputken ylärajaa kalliimman lääkkeen. Lääkevaihdon käyttöönoton tavoitteena oli lääkemenojen kasvun hillitseminen ja säästöjen aikaansaaminen. Vuoden lopussa voitiin todeta, että säästö oli ennakoitua suurempi ja se kertyi pääosin vaihdon piirissä olevien lääkkeiden hintojen halpenemisesta.
Farmasian alan yhteinen Tippa-projekti aloitettiin vuonna 2000. Sen tavoitteena oli edistää lääkkeiden rationaalista käyttöä apteekkien farmaseuttisen henkilökunnan antaman neuvonnan avulla ja vähentää itsehoitolääkkeiden tarpeetonta ja väärää käyttöä sekä lääkkeiden vääristä käyttötavoista aiheutuvia haittoja ja kustannuksia. Projekti päättyi vuoden 2003 lopussa. Se tuotti useita uusia työkaluja apteekeille lääkeneuvonnan tueksi: muun muassa Tietotippa-tietokannan, Internet-sivut, Kuuri loppuun! -lääkeneuvonnan oppaan, Apteekin itsehoidon käsikirjat I ja II, Tippa-tuutorit ja Tippa tavaksi! -lääkeneuvonnan laatuoppaan ja mittariston.
Ajanjaksona, jonka Austin on luotsannut Keskusapteekkia, on apteekkialalla tapahtunut paljon. Hänen mielestään apteekki on pysynyt hyvin mukana kehityksessä ja satsaukset asiakaspalvelun parantamiseksi ovat tuottaneet hyvää tulosta. Austin haluaakin jättää apteekkilaitoksen seuraaville sukupolville suurin piirtein samanlaisena kuin se on nyt. Suuria mullistuksia ei hänen mukaansa kaivata.

Päivystys


Päivystämme joka kolmas viikko.

Vi dejourerar var 3. vecka.

Päivystysviikolla palvelemme sinua arkisin klo 9-22 ja sunnuntaisin sekä pyhäpäivisin klo 10-22.


Vi betjänar på jourveckorna må-lö 9-22, sö och helgdagar 10-22.

Päivystysviikkomme ovat vuonna 2017:

Våra jourveckor år 2017